Shoes shoes shoes!!

Päivitys, wohoo!
En ole muistanut omaa blogiani hetkeen, enkä muistanut muitakaan... olen vain.. ollut.
Nyt on alkanut blogihermoakin kolottaa ja pakko päästä päivitteleen!

Ihan ensiksi, tajusin tässä yksi päivä että taidan olla pienoinen kenkäfriikki.. kaikenkaikkiaan mulla on kenkiä 31 paria :O ups. Ja lisää on tulossa juuri superalehinnoin 5 paria.. Ne kun oli niin kauheen halpoja ja ihania... Okei, puolustuksekseni voin sanoa, että suurin osa näistä on kirpputoreilta ostettuja.
Tykkään hipelöidä niitä, ihailla ja järjestellä niitä. Mulla on vähän sama syndrooma kun siinä yhdessä leffassa.. että osaa en raaskis edes millään käyttää..
Tänään kuljeskelin yhdessä kaupassa, siellä on hienoja kenkiä kohtuuhinnoin.. ja tottakai siellä sitten sattui olemaan alennusmyynnit! Mukaan tarttui punaiset remmiballeriinat kympillä ja hopeiset blendin tennarit parilla kympillä (noita oon kuolannut piiiitkään, mutten raaskinut ostaa) Tuollaiset löydöt ilostuttaa.








Tässä osa kaunokaisistani... ei suinkaan kaikki.



Nämä ovat lempikenkäni varmaan ihan kaikista. Siis kauneimmat.. mutta harmikseni ei kaikkein mukavimmat.



Tässä korkeimmat. Korkoa on 10cm, mutta niin mukavat jalassa ja helpot kävellä. Tämän kesän juttu on varmaan nämä kiilakorot. Olkaamme siitä iloisia :)

Olen hengissä. Olenhan?

Muutaman viikon päivityskatko muuttui kuukausiksi...
Olen halunnut kirjoittaa, jakaa elämääni muiden kanssa. En ole vain jaksanut.
Yksinhuoltajuus, uusi kaupunki, täydellinen elämänmuutos töineen, kouluineen, päiväkoteineen on imenyt minusta kaiken. Rehellisesti sanottuna tämä on ollut vaikeampaa kun osasin koskaan aavistaa.
Kamppailen itseni ja tunteideni kanssa.. Kaipaan kaikkea vanhaa, sitä vanhaa tuttua elämää. Kaipaan Helsinkiä jatkuvasti, samalla lailla kun kaipasin Tamperetta sillon ennen. Olen aina väärässä kaupungissa.
Kaipaan kaikkia ihmisiä, eniten rakkainta ystävääni ja hänen ihania lapsia. Kaipaan kolmatta osapuolta, entistä. Olisi joku jonka kanssa jakaa elämä, ilot, surut.

Kesä meni ihan kivasti.. sain olla kesä- ja heinäkuun kotona lapsen kanssa, oli uusi asunto jota laiteltiin innolla.. Elokuussa alkoi työt ja päiväkoti. Silloin se kaikki tuli tajuntaani.. Loppui leikit, alkoi Tosielämä.
Lapsi on sopeutunut hyvin uuteen vaiheeseen elämässä, päiväkodissa olemiseen. Minä en. Kaipaan kotiäiti-aikaa, sitä vapaata elämää. Nyt kaikki on liian aikataulutettua, turhan kiireistä. Kärsin kun en saa olla lapseni kanssa, silloin kun haluan.

Pimeys lannistaa.. talvi on jo aistittavissa. Odotan joulua ja lunta. Silloin on asiat paremmin, kun saa loman ajan olla rakkaiden luona.. toisaalta joulu kauhistuttaa. Kolmas, kaiken koossa pitävä osapuoli puuttuu, miten selvitään?

En pysty lisäämään kuvia teksteihini, koneessani on jotain vikaa.
Ajattelinkin siihen asti, kun saan asian korjattua, pitää tätä lähinnä päiväkirjanani.. Johonkin pitää alkaa purkamaan tätä myttyä.

muutosta

Olemme pojan kanssa löytäneet mainion asunnon itsellemme Tampereelta, kauniista maisemista luonnon ja järven ääreltä.
Suloinen kaksio odottaa meitä siellä puhtain ikkunoin ja vahatuin lattioin.
Muutamme ensi sunnuntaina. Luvassa on siis muutaman viikon päivityskatko, sillä uusi nettiliittymä varmasti kestää hetken avautua, sekä hetki menee varmasti totutella uuteen elämään, ilman sitä kolmatta osapuolta. Olo on äärimmäisen haikea ja surullinen, mutta myöskin odottava ja toiveikas. Selvitään me tästä!
Uutta päivitystä tulee seuraavan kerran siis uudesta kodista ja uusista maisemista.
Siihen asti, kauniita kesäpäiviä!

ottakaahan rennosti :)

Viikonloppu

Käytiin Maailma Kylässä -tapahtumassa Hannan ja poppoon kera. Oli oikein mukava päivä, aurinko paistoi ja oli kesä! Seuraavalla kerralla jätän kyllä rattaat kotiin ja köytän ukon selkään uutukaisella Patapumilla :) Oli muuten hyvä ostos, vaikka iso mies tuo jo onkin. Suosittelen ehdottomasti tätä muillekin! Tuo 16kg ei tunnu missään selässä kannettaessa.
Alimmassa kuvassa Lumi äitinsä selässä, edellämainitussa kantovälineessä.

Hei mää tein

Tein uudet päälliset retroihin menopeleihin. Ihan tyytyväinen en oo.. mut oonko mä ikinä omiin töihini?? Kyllä nämä nyt jonkin aikaa menee..Tehdään sitten vaikka toiset myöhemmin.
Poika ainakin tykkäs istuskella.. ja nukahtaa puisto & kauppareissun jälkeen.
(yrittäkää olla näkemättä röykkiövuoria)

Miten se nyt noin..

Hei.. miten se nyt noin nopeesti kasvoi isoksi pojaksi. Vielä äsken se oli pieni joka opetteli kaikkea.. ja nyt se osaa jo vaikka mitä.
Ajan kulku on ollut suorastaan päätä huimaavaa.

Kevät toi tullessaan

Vanha polkupyörä jolla on näköjään vähän erilainen työnkuva nykyään

Äitini hauska tapa tehdä pihatöitä... Kerätään kasa rikkaruohoja kottikärryihin ja kärrätään ne sitten vain talon taaksen. Heh.

Uskomattoman hienot päivät meitä on hellinyt.

Jostain syystä rakastan näitä vanhoja soutuveneitä. Varsinkin tuota toista joka on ihan levän peitossa..

RiksRaks

Kun tunteet on mullinmallin ja elo rauhatonta, on tänne niin hyvä tulla. Luonnon ja rauhan äärellekatselemaan laineiden liplatusta ja ihastella tyyntä järveä. Kuinka rauhoittava ja tärkeä elementti tuo onkaan minulle!

Elelimme poikasen kanssa pari viikkoa äitini ja isäpuoleni rantatalolla. Oli se ihanaa. Siellä luonto heräilee pikkuhiljaa ja puut ovat pienenpienillä hiirenkorvilla. Poika nautti suunnattomasti Isosta pihasta missä temmeltää, leikkiä, tutkia, nauttia ja nauraa. Se teki ihmeitä hänelle ja minullekin. Rauhoitti hiukan... Nyt on helpompaa taas aloittaa elämä uudelleen, uusissa kuvioissa. Sitä jatketaan nyt kahdessa eri kodissa.