Olen hengissä. Olenhan?

Muutaman viikon päivityskatko muuttui kuukausiksi...
Olen halunnut kirjoittaa, jakaa elämääni muiden kanssa. En ole vain jaksanut.
Yksinhuoltajuus, uusi kaupunki, täydellinen elämänmuutos töineen, kouluineen, päiväkoteineen on imenyt minusta kaiken. Rehellisesti sanottuna tämä on ollut vaikeampaa kun osasin koskaan aavistaa.
Kamppailen itseni ja tunteideni kanssa.. Kaipaan kaikkea vanhaa, sitä vanhaa tuttua elämää. Kaipaan Helsinkiä jatkuvasti, samalla lailla kun kaipasin Tamperetta sillon ennen. Olen aina väärässä kaupungissa.
Kaipaan kaikkia ihmisiä, eniten rakkainta ystävääni ja hänen ihania lapsia. Kaipaan kolmatta osapuolta, entistä. Olisi joku jonka kanssa jakaa elämä, ilot, surut.

Kesä meni ihan kivasti.. sain olla kesä- ja heinäkuun kotona lapsen kanssa, oli uusi asunto jota laiteltiin innolla.. Elokuussa alkoi työt ja päiväkoti. Silloin se kaikki tuli tajuntaani.. Loppui leikit, alkoi Tosielämä.
Lapsi on sopeutunut hyvin uuteen vaiheeseen elämässä, päiväkodissa olemiseen. Minä en. Kaipaan kotiäiti-aikaa, sitä vapaata elämää. Nyt kaikki on liian aikataulutettua, turhan kiireistä. Kärsin kun en saa olla lapseni kanssa, silloin kun haluan.

Pimeys lannistaa.. talvi on jo aistittavissa. Odotan joulua ja lunta. Silloin on asiat paremmin, kun saa loman ajan olla rakkaiden luona.. toisaalta joulu kauhistuttaa. Kolmas, kaiken koossa pitävä osapuoli puuttuu, miten selvitään?

En pysty lisäämään kuvia teksteihini, koneessani on jotain vikaa.
Ajattelinkin siihen asti, kun saan asian korjattua, pitää tätä lähinnä päiväkirjanani.. Johonkin pitää alkaa purkamaan tätä myttyä.

muutosta

Olemme pojan kanssa löytäneet mainion asunnon itsellemme Tampereelta, kauniista maisemista luonnon ja järven ääreltä.
Suloinen kaksio odottaa meitä siellä puhtain ikkunoin ja vahatuin lattioin.
Muutamme ensi sunnuntaina. Luvassa on siis muutaman viikon päivityskatko, sillä uusi nettiliittymä varmasti kestää hetken avautua, sekä hetki menee varmasti totutella uuteen elämään, ilman sitä kolmatta osapuolta. Olo on äärimmäisen haikea ja surullinen, mutta myöskin odottava ja toiveikas. Selvitään me tästä!
Uutta päivitystä tulee seuraavan kerran siis uudesta kodista ja uusista maisemista.
Siihen asti, kauniita kesäpäiviä!

ottakaahan rennosti :)

Viikonloppu

Käytiin Maailma Kylässä -tapahtumassa Hannan ja poppoon kera. Oli oikein mukava päivä, aurinko paistoi ja oli kesä! Seuraavalla kerralla jätän kyllä rattaat kotiin ja köytän ukon selkään uutukaisella Patapumilla :) Oli muuten hyvä ostos, vaikka iso mies tuo jo onkin. Suosittelen ehdottomasti tätä muillekin! Tuo 16kg ei tunnu missään selässä kannettaessa.
Alimmassa kuvassa Lumi äitinsä selässä, edellämainitussa kantovälineessä.

Hei mää tein

Tein uudet päälliset retroihin menopeleihin. Ihan tyytyväinen en oo.. mut oonko mä ikinä omiin töihini?? Kyllä nämä nyt jonkin aikaa menee..Tehdään sitten vaikka toiset myöhemmin.
Poika ainakin tykkäs istuskella.. ja nukahtaa puisto & kauppareissun jälkeen.
(yrittäkää olla näkemättä röykkiövuoria)

Miten se nyt noin..

Hei.. miten se nyt noin nopeesti kasvoi isoksi pojaksi. Vielä äsken se oli pieni joka opetteli kaikkea.. ja nyt se osaa jo vaikka mitä.
Ajan kulku on ollut suorastaan päätä huimaavaa.

Kevät toi tullessaan

Vanha polkupyörä jolla on näköjään vähän erilainen työnkuva nykyään

Äitini hauska tapa tehdä pihatöitä... Kerätään kasa rikkaruohoja kottikärryihin ja kärrätään ne sitten vain talon taaksen. Heh.

Uskomattoman hienot päivät meitä on hellinyt.

Jostain syystä rakastan näitä vanhoja soutuveneitä. Varsinkin tuota toista joka on ihan levän peitossa..

RiksRaks

Kun tunteet on mullinmallin ja elo rauhatonta, on tänne niin hyvä tulla. Luonnon ja rauhan äärellekatselemaan laineiden liplatusta ja ihastella tyyntä järveä. Kuinka rauhoittava ja tärkeä elementti tuo onkaan minulle!

Elelimme poikasen kanssa pari viikkoa äitini ja isäpuoleni rantatalolla. Oli se ihanaa. Siellä luonto heräilee pikkuhiljaa ja puut ovat pienenpienillä hiirenkorvilla. Poika nautti suunnattomasti Isosta pihasta missä temmeltää, leikkiä, tutkia, nauttia ja nauraa. Se teki ihmeitä hänelle ja minullekin. Rauhoitti hiukan... Nyt on helpompaa taas aloittaa elämä uudelleen, uusissa kuvioissa. Sitä jatketaan nyt kahdessa eri kodissa.

Kemut

Viime torstaina täytin vuosia. Kutsuin ystäväni Hannan lapsineen kylään ja herkuttelimme näillä vastaleivotuilla muffinsseilla. Suklaiset onnistuivatkin hyvin, ne menivät alta aikayksikön parempiin suihin.

Koristeltiin muutamat karkkiväreillä värjätyllä kuorrutteella.. Sattuipa siinä yksi mokakin minulta, jonka ansiosta keittiön lattiat ovat vieläkin siniset paikkapaikoin :) Sitä väriä löytyikin sitten melkein joka paikasta...

Aivan ihania kukkia sain! Punaiset ruusut mieheltä. Toiset Hannalta lapsineen.

Maistui muffinssi pienille herkkusuillekin.

Niitä pieniä juttuja..

Olen ollut hyvin inspiroitunut kotimme uudesta ilmeestä. Kaikki vanhat tavarat joita olen pitänyt kauniina, mutta eivät ennen ole oikein istuneet ympäristöönsä, ovat saaneet vihdoin omat paikkansa. Pysähdyn usein ihailemaan pieniä asioita, yksityiskohtia, värejä, muotoja.. enkä kyllästy. Tälläistä tilannetta ei olekaan vielä ollut itselläni koskaan. Olen vihdoin löytänyt tyylini ja makuni!

The tuolit

Niin, siis mieheni kantoi tuommoisen raihnasen lasten nojatuolin roskakatoksesta, ja aikansa kun se nurkissa oli pyörinyt, päätin laittaa sen kuntoon. Unohdin ottaa kuvia siitä ennen kun aloin osia irroitella, joten ennen hiomista napsaisin nopsaa tälläisen kuvan. Siitä saa viitettä millainen tuoli siis oli meille tullessaan. Kammottava.

Puuosat on irroitettu, hiottu ja maalattu. Lapsen töherryspaperit ovat oivia maalausalustoja. Huomasin nimittäin ettei meillä ole yhden yhtä lehteä, sillä ilmaisjakelua ei tule, emmekä tilaa mitään sanomalehteä.

Tässä tuoli olisi sitten valmiina. Voi olla että puuosat tarvitsee vielä toisen kerroksen maalia pintaansa, mutta mielestäni se näyttää ihan hyvältä. Turkoosista taustakankaastakaan en ole ihan varma.. saattaa olla että vaihdan sen jossain vaiheessa ihan vain valkoiseen.

Tässä sitten tuolikaverukset. Toinenkin on saanut väriä pintaansa. Siitä on kuva alkuperäisenä jossain aiemmassa postauksessa.

Kevättä rinnassa!

Kevättä odotan malttamattomana, niinkuin varmaan monet muutkin. Ihanaa, pääsiäinen on pian, koti täyttyy värillä. Keltaista ja vihreää, sitä perussettiä. Höystettynä pinkillä ja turkoosilla. Keittiö meillä näyttää olevan kovin pinkki ja punainen :) Pidän siitä.. ja yleisilme on silti rauhallinen, sillä muuten siellä on paljon vaaleaa.


Hmm.. Muhun on tainnut iskeä tuunausvimma. Uutta väriä on saanut monet huonekalut.. lipasto, pikkutuoli, kaapin ovet ja viimeisimpänä lasten pieni nojatuoli, jonka rakas mieheni raahasi roskiksilta.. No, siitä tulee varmasti kiva kun saa vähän uutta väriä pintaan. Näistä vähän lisää kuvia, kunhan pääsen räpsimään, UUDELLA kameralla, jonka vihdoin saimme!! ;)

Laiskotellaan..

Se kurkkas sieltä peiton alta ja kaikki paha parani. Joskus on hyvä vain pysähtyä ja olla hyvällä mielin laiska..

Laiskuus myös ruuanlaiton suhteen. Onneksi pojalle maistui valmispöperöt.

Koti kullan kallis.

Eteisen käytävään on muuttanut kuvia kaikista rakkaista. Lisää pitäisi vielä nakutella jonain päivänä.


Ukkelin kammaria.. "valmis" tämä ei vielä ole. Hyllyja ja sen sellaista pitäisi vielä asentaa.




Meidän makuuhuonetta..rauhallista tunnelmaa. Sain jopa pienen ompelusopen värkkäiltyä tuohon.. Lisää kuvia sen valmistuttua. Vanha ihana apteekkarinlipasto on siskolta pitkäaikaislainassa. Siihen saa ihanasti piilotettua kaikki ompelutarvikkeet, kankaat jne. Pikkusiin laatikkoihin saa kaikkea pikkuihanuutta.. nappeja, lankoja, kaikkea ihanaa. Olen täysin rakastunut tähän kapistukseen. Tunnearvoakin tässä kaapissa on, se on rakkaan edesmenneen mummuni perintöä.


Tämän ihanan vanhan pöydän ja tuolit saimme myös siskoltani pitkäaikaislainaan.
Huonossa valossa, huonon valokuvaajan ottamana eivät näytä niin kauniilta kun ovat oikeastaan.


Projekti olohuone. Pirteyttä ja hempeyttä kaivattaisi lisää. Laittaisin heti kamalan sohvapöydän kiertoon, sekä haluaisin uuden sohvan... herkkiä tyynyjä, vaaleanpunaista, beessiä... niitä tänne kaipaisin.

Kaiken kaikkiaan tunnen oloni hyvin kotoisaksi täällä nyt.. melkein kaikki paikat alkaa olla oman maun mukaisia. Paria juttua lukuunottamatta. On ollut miellyttävää laitella kotia ihan rauhalliseen tahtiin ja antanut kalusteiden löytää oma paikkansa ihan rauhassa.